Vuonna 1920 Bryggman matkusti Italiaan. Matka tuotti suuren määrän luonnoksia, joissa hän renessanssiarkkitehtuurin ohella tutki anonyymia, kansanomaista rakentamista. Italian arkkitehtuurin vaikutus näkyi sittemmin Bryggmanin 20-luvun töissä, esimerkiksi asuintalo Atriumissa (1927) ja Hotelli Hospits Betelissä (1928).
Klassismin 1920-luku
Bryggmanin varhaiselle tuotannolle on ominaista 1920-luvun suomalaista arkkitehtuuria leimannut uusklassismi. Suomalaisesta mytologiasta paljon ammentaneen jugendin sijasta huomio siirtyi Välimeren alueen arkkitehtuuriin. Symmetria ja antiikin vaikutteet olivat näkyvästi esillä. Bryggmanin tämän kauden tärkeimmät työt ovat Turun keskustassa sijaitseva kerrostalo Atrium (1928) sekä Naantalissa sijaitseva yksityisasunto Casa Haartman (1927).
Kumpikin rakennus sai voimakkaasti vaikutteita antiikin roomalaisesta arkkitehtuurista. Atrium on loivasti kohoavalle maalle kolmeen tasoon rakennettu asuinkerrostalo. Sen tunnusomaisin elementti ovat vieressä eri tasoille nousevat portaat. Casa Haartman taas on lyhyine räystäineen, rapattuine pintoineen ja pienine ikkunoineen yksi Naantalin vanhan kaupungin maamerkeistä.
Bryggmanin 1920-luvun klassismi on huomattavan värikästä. Siitä kertovat kattomaalaukset, mutta myös Bryggmanin suunnittelemat punaisella, keltaisella ja kullalla koristellut huonekalut.
Funktionalismin kausi
Bryggmanin kanssa samaan aikaan Turussa työskenteli Alvar Aalto, joka ilmeisesti vaikutti karumman funktionalismin läpilyöntiin Bryggmanin töissä. Vuonna 1929 Bryggman suunnitteli Aallon kanssa Turun 700-vuotisjuhlan messualueen. Näyttelystä muodostui ensimmäinen tietoinen funktionalismin manifesti Suomessa. Bryggman oli Aallon opastuksen lisäksi tutustunut uuteen suuntaukseen Saksassa vieraillessaan Bauhausissa. Samaten vuonna 1929 valmistunut hotelli Hospits Betel Atriumin vieressä viestii Bryggmanin tyylin nopeasta muutoksesta.
Bryggmanin funktionalismi oli varovaisempaa kuin Aallon, koska hänen esikuvansa tulivat osittain Ruotsista. Bryggmanin rakennukset pyrkivät sulautumaan ympäristöön, eivät erottautumaan siitä. Hänen 1930-luvun tunnetuin rakennuksensa on Åbo Akademin kirjatorni (1935), joka yhdistyy Turun tuomiokirkon ympäristön puutaloihin vaivattomasti. Tästä huolimatta kirjatorni on selkeästi funktionalistinen työ, jossa on tasakatto, valkoiset seinät ja yllättävästi sijoitetut ikkunat.
Sodan alla suunniteltu ja Talvisodan jälkeen valmistunut Turun hautausmaalla sijaitseva Ylösnousemuskappeli on Bryggmanin arkkitehtuurin kulmakivi. Se ei enää kuulu selkeästi funktionalismin piiriin, sillä taidokkaat metallikoristeet, seiniin maalatut symbolit ja entistä hienovaraisempi suhde ympäröivään luontoon kertovat tyylin muutoksesta. Rakennus heijastelee 1940-luvun arkkitehtuurin uusromantiikkaa, mutta myös Bryggmanin oman tyylin korostumista.
Jälleenrakennusvuodet ja merkitys suomalaisessa arkkitehtuurissa
Sotien jälkeen Bryggman suunnitteli työväenasuntoalueen Turun Pansioon. Tämä puinen rivitaloalue on edelleen laajin näyte hänen arkkitehtuuristaan. Hän myös suunnitteli Turun linnan restauroinnin, joka edelleen hallitsee linnan sisätiloja. Bryggman jatkoi myös 1920-luvulla aloittamaansa huviloiden piirtämistä. Vuonna 1949 valmistunut Villa Nuuttila täydentää Bryggmanin harrastamaa rinteeseen nousevien rakennusten sarjaa.
Suurin osa Bryggmanin rakennuksista on Turun alueella, mikä on varmasti vaikuttanut hänen asemaansa suomalaisessa arkkitehtuurissa. Viime vuosikymmeninä hänet on kuitenkin usein arvioitu Aallon ja Eliel Saarisen veroiseksi arkkitehdiksi. Bryggman osallistui funktionalismiin, mutta ei omaksunut sen kaikkia tyylikeinoja kuin lyhyeksi aikaa. Hänen poikkeuksellista asemaansa suomalaisessa arkkitehtuurissa kuvaa kaksi anekdoottia: Bryggman piirsi rakennuksensa niin, että mahdollisimman moni vanha puu säästyisi, ja hän neuvoi rakennusmestareita välttämään vatupassin käyttöä, jotta seinäpinnasta tulisi elävä.
Lähteet: mfa.fi ja wikipedia.org
|